Ihastumisen kemia

Hehheh

2008-03-10T18:55:00+02:00

No tässä vaan odotellaan ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan...Ärsyttäviä nää koneet ja fukin netit ja blogit ja kaikki.Jos näitä ei ois niin mä olisin kattomassa vittu telkkaa.

Saatana ku vituttaa.Jotenkin niin hemmetin pysähdyksissä kaikki. Jotain äksönii tänne kiitos!!

Perkele!!

2008-03-09T18:19:00+02:00

Se soitti taas.Ja just ku elämä oli niin tappavan tylsää ku vaan voi olla...Oikeesti mähän kerjäsin tätä.Jos ei se niin joku muu.Taas se aika kuukaudesta.No pari viikkoa taas kärsitään ja sit se menee taas ohi.Saaaaatanan hormonit!!!Rakkautta sullekki vaan :/

Mikä ihme tässä on...Onneks ostin avokadoja ja oon alkanut elää "terveellisemmin"...Jos se vaikka tasottais näitä ailahteluja??Hitto kun ois joku jolle puhuu näistä...Ei viitti parhaalle kaverille enää valittaa...Se ei taida jaksaa kuunnella...Kyl mä yritin jos ihan totta puhutaan...Sitte tää saatanan ikäkriisi tähän kanssa.No puran tunteet tänne kun se ääliö on taas ilmeisesti vaihtanut numeroansa...Muuten ihan oikeesti sanoisin "epäsuoran suoraan" miltä musta tuntuu ja kysyisin mitä se tuntee.Hei!Me eletään vaan kerran!!

Ihastus

2008-02-19T20:47:00+02:00

Niin se vaan häviää ja nyt tuntuu flunssaselta...hmmm...Voiko tässä olla joku yhteys?Sitähän sanotaan että ihminen ihastuu heikkona hetkenään tai jotain...Oikeastaan oli ihan kiva olla ihastunut.Nyt mä oon muuten vaan stressaantunut

Ystävänpäivä

2008-02-14T18:07:00+02:00

Mä en oikeesti ymmärrä noita hormooneja...Kuukautiset alkoi, ihastumiset loppui...Nyt sitten mietin miten ihmeessä saatoinkaan ihastua sellaseen päävammaseen juoppoon...Tosin kova sana on nyt Herra Ylppö...Se on niiiin ihana...Siis sekopää ja luultavasti juoppo.Onneksi mun "aivo" (kaksi hernettä törmäilemässä) on vihdoinkin tajunnut tän kaavan mikä ihastuksissa on...Hyvin vielä sattui ystävänpäiväksi laantumisvaihe.

Mä mietin vaan että voinko ohjelmoida itseni ihastumaan ns. normaaleihin tyyppeihin? Uskon että ihminen pystyy tekemään ja oppimaan mitä vaan.Miksei tätä?Puuttuva miesmalli lapsuudessa varmasti vaikuttaa tähän...hmm...ja itsetunnon puute teininä.Itsetunto tuli takas, mutta miesmaku ei ole parantunut. Taidan aloittaa visualisoimalla "täydellisen miehen"...

Tunteet

2008-02-11T17:36:00+02:00

tuntuvat tänään taas hellittävän.Miksi, en tiedä. Voipi olla tekemistä kuukautiskierron kanssa kun viidestoista päivä lähestyy. Tuleekohan millanen ystävänpäivä??Tänä vuonna on jotain odotettavaakin;)

Meinaan vetästä mantelikakun ja haaveilla koko päivän.

Suudelma

2008-02-10T16:09:00+02:00

En pääse eroon ajatuksesta miltä tuntuisi suudella ihastuksen kanssa...Siis älytöntä.Se iskee tajuntaan ihan yhtäkkiä ja mä häviän jonnekkin.Siitä on jo pirun pitkä aika kun olen jonkun kanssa suudellut intohimoisesti ja pitkään.Mä oon liian nuori olemaan ilman...Hyvää seksiä;).Tässä tunteessa on harmitus että se iskee tosta noin vaan ulkona ja ihan missä vaan.Voin kuvitella kuinka dorkan näkönen olen esim. kaupassa huulet törröllään ja katse jossain kaukaisuudessa.Mä varmaan pimahdan jos nyt satun törmäämään tähän...Täytyy antaa itsensä rauhoittua ja viimekski olin ihan rauhallinen kun juteltiin...Tais poikaparka olla enemmän hermostunut.Mun on kai ihan pakko kertookkin sille jotain.Vihjasta niinku anteliaalla kädellä.Ei pieni töytäisy vaan mäjäytys päin pläsiä!Enpä tiiä tajuuko tää sittenkään mutta ainakin oon tehnyt voitavani.Näin on pakko tehdä koska muuten olen onneton pakkomielteinen ihminen loppuelämäni.

Koska sitten itseäni toteutan??Täytyy tehdä tää heti kun vaan nähdään.En luota puhelimiin."Hei mä tässä terve.Tykkään susta.Oot tosi kiva.Lähetkö kahville?".Just näin.Kunnon teinimeininkiä.Taitaa olla vaan kolmenkympin kriisi päällä...Seuraavaks alan vikittelemään parikymppisiä poikia...

Hahhaa

2008-02-08T10:46:00+02:00

Mä tajusin jotain...Ihan just äsken...ja sitten se lähti kävelemään:(

Rakkauden olemus ja ydin.Sen mä tajusin...Mutta eihän sitä voi sanoilla selittää??Vaikka joku imelä runo ois hauska rustata...Ei se silti oo se...Hmm...En siis puhu ihastuksesta...Sehän on jo melkein ohi, niinkuin ne aina menee...Hetkeksi ainaskii...Vaan mun sisällä on sellanen otus ku rakkaus ja se kohdistuu unessa johonkin...En tiedä onko kohde olemassa muualla kun päässä...Mutta se tunne on niin niin,Voimakas,Ihana,Pyytteetön...Jos me kuollessa saadaan valita joku tunne missä elää maailmaan tappiin asti niin se on se. Ja mä en ihan oikeesti usko rakkauteen...Sehän on sitä kemiaa:) ja biologiaa ja fysiikkaa

Lisää

2008-02-07T18:29:00+02:00

No höh...Kun sitä tekee kokoajan jotain mitä ei pitäis...Lähetin sen viestin, vaikka sanoin, että en.No silti alkaa ihastus olemaan ohi. Huomenna täytyy kehittää joku muu pakkomielle. Mielellään jotain kehittävää. Vaikka pakkomielteinen siivous...tai pakkomielteinen säästäminen tai pakkomielteinen ihan mikä muu vaan, kunhan ei tarvii ihastua keneenkään. Tajuan kyllä että se on lajin kannalta tärkeää, mutta mä olen jo oman osani tehnyt!!!Huhuu!!Kuuleeko maailmankaikkeus! Mä en tee enää lapsia!!!Ei tarvii ihastua eikä vihastua kehenkään!Mä voisin vaikka alkaa opiskelemaan kieliä. Ja hei!Muutaman kymmenen vuoden päästä vois lähteä vaikka maailmanympärimatkalle...Kävellen tai pyörällä...Joo.Säästetään luontoa...

Tässä mä kuitenkin kyttään puhelinta ja näpy,näpy...jauhan sitä itteään...Onnetonta tää elämä välillä...

Öhöm...

2008-02-07T12:33:00+02:00

Möhö...Ihastus hiiipuuu...Mietin asiaa pitkään ja hartaasti. Nyt on vaan tylsää...Jos asia vielä kuuden päivän jälkeen häiritsee niin lähetän vaan viestin että mitä kuuluu?. Ellen ole tapausta nähnyt ennen sitä...Aikahan kultaa muistot.

Iso Moka

2008-02-06T15:14:00+02:00

Tänään se melkein tapahtui...Melkein lähetin mitään sanomattoman tekstiviestin ihastukselle...Melkein...Jotkut hälytyskellojen tapaiset alkoivat soimaan päässäni ja en vaan pystynyt. Välillä ajattelen että hyvä kun kuuntelen itseäni, mutta toisaalta taas "dr philin" ääni soi päässäni:" Tule pois 'mukavuusvuöhykkeeltäsi'"...Hyvä tohtori!Hyvä! Just näin...Tähän soppaan tarvitaankin vielä ties mitä tv: huru-ukkoja kertomaan mitä pitää tehdä...Jotain peräähän siinäkin saattaa olla, mutta kun muutin yhteen entiseni kanssa, hälytyskellot soivat ihan yhtälailla. Ja olivat oikeassa. En enää haluaisi tuhlata elämästäni yhtäkään vuotta vain siksi etten kuuntele itseäni. Toisaalta taas olisi vielä pahempi jättää elämä elämättä vain liian herkiksi säädettyjen hälytyskellojen takia. Että mä tykkään metaforista:). Ne antavat tietynlaista etäisyyttä ja selkeyttä asiohin. Ehkä voisin päättää jonkun päivän että lähetän viestin, jos en ole henkilökohtaisesti häntä nähnyt. Joo. Ystävänpäivä? Ei.Liian selvää. Ystävänpäivää seuraava, ei, edeltävä päivä. Näin ei ole mitään ihme odottelua ja saa sitten hänkin muuta mietittävää ystävänpäiväksi:) Hei.Aika hyvä idea. Nyt toisaalta ahdistaa ajatus siitä että mitäs jos Hän on taas itsetuhoisella tuulella? En tiedä onko usein ja kuka häntä silloin "vahtii", mutta entäs jos hän tekee itselleen jotain?